Huomenna on jännä päivä. Aijon keskustella vastaavan ohjaajan kanssa tästä nettilukiosta. Olen vähän ristiriitaisissa fiiliksissä. Toisaaltaan haluan luottaa ohjaajien kannustukseen ja siihen että kyllä minä voin sen aloittaa, mutta se pikku piru kolkuttelee takaraivossa ja aiheuttaa pelkoa että jos se kielletään minulta. Se olisi isku palleaan. Minun suunnitelmaa ei jyrätä, en suostu siihen. Minulle sanottiin että he eivät puutu mun syömisiin, ja siitä olen varma että en anna heidän puuttua edes mun opiskelukuvioihin. En todellakaan.
Olen hokenut ohjaajille et miten se vaikuttais myönteisesti minun psyykkiseen vointiin. Kehä mikä kiertää päässä on saatava katkeamaan. Ja uskon että tämä lukion suorittaminen tukee minua siinä. Oikeesti. En menetä siinä mitään jos minun mahdollisuuksiin ei luoteta, se ei ole minulta pois. Haluan toteuttaa itseäni. Haluan opiskella. Haluan että pääsen elämässäni eteenpäin. Minulla on niin paljon unelmia ja tavoitteita, etten anna kenenkään jyrätä niitä. On totta että sairaalajaksoja on ollut useita lyhyen ajan sisällä, mutta jos aina takertuu niihin, niin eteenpäin meneminen on mahdotonta. Olen tuonnut myös sitä esille että etenen rauhalliseen tahtiin, en hoppuile, näin saan hyvän alun lukio-opinnoille.
It's so hard to say
But I've gotta do what's best for me
But I've gotta do what's best for me
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti